Elli 7-viikkoisena

Tämä blogi tulee kertomaan saksanpaimenkoira Ellin elämästä treenikentillä, -maastoissa ja kotona. 

Uuden kodin tapoja vielä opetellaan. Emäntä on kumma, kun ei se kestä paikoillaan kunnon nokkaunien pituista aikaa, vaan jatkuvasti vaihtaa paikkaa, niin että jaloissa nukkuva pentu joutuu tekemään samoin. Nyt pentu on alkanut antaa periksi ja menee sitten johonkin keskeiseen paikkaan nukkumaan.

Pehmeä paikka

 Ellin kanssa tullaan harrastamaan jälkeä, henkilöhakua sekä tietenkin tottelevaisuutta. 

Väsy iski ulkona

Elli on virallisesti Saltzdal Ella Fitzgerald ja nyt 7 viikon ikäinen.

 Elli on rohkea ja utelias. Vielä ei ole tullut eteen mitään, joka saisi aikaan pelkoreaktiota. Kotimatkalla pysähdyimme huoltoasemilla ja Elli sai tutkailla ympäristöä. Uusia ääniä se kuunteli tarkkaavaisesti ja jokaisen ohi kävelevän ihmisen se olisi halunnut moikata. Pentu on aika itsenäinen: tutkii sille vierasta (koti)pihaa mennen pitkällekin ihan yksinään. Palaa sitten itsenäisesti takaisin muun porukan luo.

Vielä ei kestä isomman perässä

 Elli sai melkein itsensä kokoisen pehmonallen, jännityksellä seuraamme, kuinka monta päivää nalle selviää hengissä. Nalle pitää tappaa ravistamalla joka kerta kun se erehtyy menemääna karkuun. Jos nalle hyppää karkuun jääden sitten paikoilleen, Elli menee pikkumatkan perässä vauhdilla, mutta lähellä nallea se kyyristyy, menee muutaman askeleen matalana vaanien ja sitten hyökkää nalle kimppuun suurella loikalla. Kuminen, ontto pallo, jossa on reikiä, sai pennun ihan villiksi. Ulkona pörräämään tulevia itikoita syödään ja samoin käy sisälle eksyneille muurahaisille.

Ellin lisäksi meillä asuu kohta 5-vuotias saksanpaimenkoiranarttu Cara, sekä kaksi lasta. Caralta meni yö tottua ajatukseen pennusta. Illalla Elli sai osakseen vain epäluuloista murinaa. Tosin Ellin keino hieroa tuttavuutta oli läpätä Caraa tassulla nenään. Aamulla Cara kuitenkin alkoi jo kutsua pentua leikkimään. Ja pentuhan ei kieltäydy. Enää ei haittaa nenän päälle tuleva pikku tassu. Cara ei ole kertaakaan saanut pentua ulahtamaan, ei edes ensimmäisen päivän murahtelujensa aikana.

Kotipihassa olevaa sadevesiritilää pentu ei väistänyt, eikä välittänyt sen kolinasta. Ritilän yli pystyi Ellin mielestä ihan hyvin kävelemään, vaikka emännän mielestä se tuntuu varsin ikävältä jalan alla. Paksu muovinen pleksi pihalla ei tuottanut ongelmaa, vaan pentu käveli siitä yli, vaikka sehän luisti tassujen alla ja piti ääntäkin, kun ei ollut aivan suora. Koiranpituinen metallinen tanko olisi pitänyt saada suuhun sen jälkeen, kun se pennun lähellä maahan kolautettiin.

Lapset sai leikkeihinsä vieraan, kun pentu kiipesi mökkiin