8-viikkoisen ihmeellinen elämä

8-viikon ikäisenä Elli on tutustunut paikallisen kauppakeskuksen parkkihalliin. Ensin sitä vähän arvelutti outo kaikuva paikka. Sen jälkeen kun ensimmäinen ohikulkija tuli morjenstamaan, kaikki epävarmuus oli poissa.

Ruokinnan kanssa on painittu jonkin verran. Aluksi tuntui, että ahneeksi mainostettu pentu on suorastaan nirso. Sitten huomattiin, että se syö ulkona kaiken! Ulkonasyömisestä tehtiin mahdotonta ja pian alkoi ruokakin maistua. Lisäksi ruokahaluttomuutta on voinut aiheuttaa aktiviteettitason raju muutos (lue stressi). Pentulaatikossa oli ympärillä veljet ja x-määrä pureskeltavia asioita sekä kaksi aikuista ihmistä. Nyt ympäristö koostuu lapsiperheestä, joten äänitaso on tietenkin jotain ihan muuta kuin kahdella aikuisella. Aluksi jopa lattialla olevasta kaiuttimesta kuuluva musiikki oli ihmetys.

Ja ihmisen läsnäolo on lisääntynyt, kun emäntähän ryntää aina pennun luokse jonkun lelun kanssa, kun pentu kokeilee, miltä huonekalun kulma maistuu. Pentulaatikossa kun pentuja oli 8, niin siellä on saanut ihan rauhassa poistua ihmisen luota, eikä ihminen ole veljien takia ehtinyt perässä. Mitään muuta kun omaa luuta ei saa rauhassa pureskella. Lisäksi yritän saada pennun kiinnostumaan kädessäni olevasta lelusta ennen kuin pentu ehtii iskeä hampaitaan kiinni mihinkään kiellettyyn. Tosin, sitten juuri kun olen saanut opetettua mitä saa purra ja mitä ei, alkaa hampaat vaihtua ja siinä tuskassa pennulta todennäköisesti unohtuu kaikki kiellot ja säännöt.

Yksi asia, mitä en vieläkään ymmärrä, on jonkinlainen sisäiseksi kelloksi tulkittava juttu. Pentu saa meillä ruoat n. klo 8, klo 15 ja klo 21. Tähän rytmiin se ei kuitenkaan aluksi millään tuntunut tottuvan, vaan söi huonosti klo 8, parkui ruokaa klo 12, söi ok klo 15 ja ahmi klo 21. Joka ikinen päivä kellon tarkasti kahdeltatoista! Nyttemmin klo 15 ruoka jätetään pois ainakin niinä päivinä, kun ei aamupäivällä tehdä mitään rankkaa. Näin saatiin myös aamuruoka maistumaan. Tuonkin ikäinen pentu kykenee syömään päivän tarpeensa kahdella aterialla. Todisteena tästä on aiemmin jopa liian laihan pennun selkeä rotevoituminen.

Toinen asia, jota emäntä ei ymmärrä, on se, että miksi ruoka ei maistu omasta pienestä kupista, mutta kun sen laittaa liian isoon kuppiin, jossa annos ei peitä koko pohjaa, pentu syö kaiken erittäin hyvällä halulla. Illuusio siitä, että ruokaa on vähän? Tieto siitä, että kuppi on Caran?

 

 Jälkeä on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti sekä nurmikolle, että metsään. Hyvältä vaikuttaa: pentu ei häslää ylimääräisiä vaan syö maahan kylvetyn ruokansa rauhassa ja kiirehtimättä. 

Ihmisen kanssa leikkimisen opettelu on aloitettu ja sen jälkeen kun löysimme varastosta joskus papukaijoja varten ostetun luonnonmateriaali (juutti/hamppu?) köyden, pentukin on saatu kunnolla leikkiin mukaan. Köyttä (1,5m) siis vedetään ulkona maata pitkin ja pentu jahtaa sitä. Sisällä pehmopupu on paras painikaveri. Pentu tykkää taistella pupusta ja painii nostamalla molemmat etutassunsa matalalla ilmassa (ihmisen kädessä) roikkuvan pupun ympärille.

Luoksetuloa treenataan tehokuurina, koska ilmeni, että Ellillä ei ole luontaista tarvetta pysytellä  laumassa. Kutsuin sitä tulemaan perässäni sisälle ja se ei halunnut tulla. Laitoin oven kiinni ja jäin ikkunasta seuraamaan mitä tapahtuu. Pentu jatkoi ympäristön tutkimista, eikä sitä häirinnyt piirun vertaa se, että oli yksin. Meillä on siis aidattu piha, joten tämä oli täysin turvallista. 

Silloin, kun ruoka syödään kädestä, tehdään myös erilaisia liikkeitä lihasmuistiin (istuminen, maahanmeno, pyörähdykset, seuraaminen), kaikki ilman mitään käskyjä.