Maalaiskoira kaupungissa

Käytiin isolla kirkolla, kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla meillä oli seurana Tahvo-labradori, toisella kerralla Sissi-veli. 

Hyväkäytöksinen aikuinen koira on hyvä malliesimerkki kaupunkikävelylle. Pentu näkee, että mihinkään ei tarvitse sen suuremmin reagoida. Ihmiset oli Ellin mielestä kummallisia, kun ne vaan meni sinne tänne, tuli vastaan ja käveli suoraan ohi, tai tuli takaa ja meni ohi ja jatkoi matkaa, eikä perään päässyt. 

Kävelysillassa ei tainnut olla mitään erikoista. Ohi menevät ihmiset kiinnostaa koiria enemmän. Mopot on tosi kummallisia, niitä pitää ihan istuen jäädä tuumailemaan ja kuuntelemaan. Ensimmäisen lenkin lopuksi hengailtiin nurmialueella. Koirat sai leikkiä pienimuotoisesti ja nähtiin suht. harvinainen pentuhepuli.

Toinen keikka tehtiin pari päivää myöhemmin ja silloin seuraamme liittyi velipoika Sissi. Reissu alkoi parkkihallin katolta, josta mentiin hissillä alas katutasolle. Näytti, että pennut ei hissimatkaa huomanneetkaan, näkivät vain toisensa. Helposti tulivat hissiin ja hissistä pois. Kadulla piti vähän saada painia velipojan kanssa. Liikennevalojen piipitys ei tuntunut häiritsevän, mutta kadun ylitys oli jotain kummaa. Ei menty koko reissun aikana kovin monen kadun yli, mutta ihan jokaisella kerralla olisi pitänyt saada jäädä istumaan keskelle ajoväylää! 

Emäntä koitti kovasti töniä ja potkia kaikkea mahdollista (rappurallit, pyörätelineet yms.), että olisi saanut räminää aikaiseksi. Mitään räminöitä ei säikytty. Ei edes rakennustyömaata kiertävän verkko-elementtiaidan räminää. Paikallisessa marttakahviossa torin laidalla on loistava palvelu: sieltä saa koiralle vettä tarjoiltuna koiran kupista! Ihan huippua! 

Ei käynyt pienessä mielessäkään, että joku voisi vaikka päälle kävellä...

Kahden korttelin kävelyn jälkeen pennut alkoi olla sitä mieltä, että isomman tauon paikka. Nuo kaksi korttelia oltiin kävelty semmosissa max. 10 m pätkissä. Pennut otti päivälevon keskellä kävelykatua. Ei niitä häirinnyt ohi menevät ihmiset ja pyörät. Mutta kun joku halusi rapsuttaa, oltiin heti valmiita. Saakohan noista helposti välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan... 

Sissi ymmärsi, että paras lepopaikka on penkin alla

Loppulenkistä löytyi häkkirullakko. Rullakkoon namia ja pentu kiipesi kyytiin. Sitten rullakkoa heiluteltiin ja kolisteltiin. Ja pentu ei ollut mistään millänsäkään. 

Samasta puusta veistettyjä taivastelijoita nämä kaksi kyllä ovat. Ne paini kadulla ja sitten kun erkanivat niin ihmiset (emännät) oli, että no nyt päästään jatkamaan matkaa. Molemmat pennut istuu paikoillaan ja katsoovat omistajiaan ja sitten toisiaan ja sitten ympärilleen. Eivät olleet liikkumassa yhtään mihinkään.