Pentu versus pentu

Minulta kysytään usein miten on mennyt, millainen pentu on. Mitä tuohon nyt sanot? Pentu on pentu. Ja ainut vertailukohta on Cara. Elli on ihan erilainen kuin Cara. Mutta eikös ne kaikki?

Elli on terävämpi, se käyttää hampaitaan paljon ja usein. Antaa Carallekin takaisin jos katsoo tarpeelliseksi.

Elli on sisukkaampi, se ei luovuta niin helposti.

Elli on itsevarmempi. Sillä ei ole tarvetta mielistellä ketään. Osaa se toki kertoa olevansa vaaraton pentu tai olevansa emännän "vallan alla". Mutta sellaista mielistelyä se ei harrasta, joka on Caralle ominaista. Se voi ihan pokkana hypätä istuvan Caran selkään ja "astua" Caran.

Elli on isompi. Cara painoi 7,5kg, samassa iässä Elli painaa 10kg.

Caran ärsykekynnys on reilusti matalampi kuin Ellin. Tämä on tilanteesta riippuen joko hyvä tai huono asia. Tai sitten kun on vaan tottunut koiraan joka reagoi herkästi, tuollainen asioiden taivastelija tuntuu omituiselta.

Itsevarmuus, sisukkuus ja terävyys tekee pennusta haastavamman kuin Cara oli. Toisaalta ne on juuri ne ominaisuudet, jotka hyvällä työkoiralla pitäisi olla. Nyt "hankalampi" = isona "parempi"? Onnea on kohtuullisen kokoinen ohjaajapehmeys, joka tekee kouluttamisesta helpompaa.